Diabetes horjuttaa Helsinkiä

Share |

Perjantai 12.10.2012 klo 6:00 - Harri Lindell


Olemme hyvinvointivaltiomme vangiksi jäänyt kansakunta, joka tuskailee elintasosairauksien ja niiden aiheuttamien kustannusten kourissa. Helsingin seudulla harva tekee ruumiillista työtä, joka tyydyttäisi päivittäisen liikunnan tarpeemme. Kaupungin puolesta on opastettava ihmisiä liikkumaan enemmän vapaa-ajallaan ja luotava liikunnallista elämäntapaa edesauttavat puitteet.

Hoitoon ja ennaltaehkäisyyn panostettava enemmän

Diabetesta sairastavalla on moninkertainen riski sairastua sydän- ja verisuonitauteihin ja moniin erilaisiin komplikaatioihin. Näiden vakavien lisäsairauksien hoito on kallista, ne ovat työkykyä alentavia ja jopa tappavia. 

Julkisessa sairaanhoidossa diabeteksen hoitoon ja erityisesti 2-tyypin diabeteksen ennaltaehkäisyyn on varattava riittävät määrärahat. Ihmisten on tärkeä tiedostaa sairastavansa diabetesta, jolloin sairaus saadaan riittävän ajoissa hallintaan. Ennaltaehkäisevään neuvontaan ja tiedottamiseen pitää Helsingissä sijoittaa nykyistä enemmän taloudellisia resursseja. 

Haluatko kuolla nuorena?

Diabetes on heijastuma vääristä elintavoista, joiden muuttaminen on ensimmäinen lääke sairauteen. Keskivartalolihavuudesta on päästävä eroon. Oma aktiivisuus on ratkaisu moneen sairauteen, mutta diabeteksessa se on elintärkeää. Vaakakupissa painaa kysymys: haluatko kuolla nuorena? Kysymys ei ole miellyttävä, mutta ajaa väkisinkin ajattelemaan ja liikkeelle karuun todellisuuteen. Lenkkipolku ei tutuksi tultuaan ole yhtään karu!

Monet diabeetikot pystyvät elämään melko normaalia elämää. Vertaistuki, korvattavat lääkkeet ja ravintotietoa jakavat kurssit ovat kuitenkin tarpeen. Kursseilla opetetaan selviytymään sairauden kanssa ja laskemaan insuliiniannoksia syötyihin ruokamääriin nähden. Näitä kursseja pitäisi Helsingin kaupungin rahoittaa nykyistä enemmän. Loppujen lopuksi yhteiskunta säästäisi rahaa, jos potilas oppisi hoitamaan itseään oikein.

Syy ei ole koskaan diabeetikon

Kansansairautemme hoito on tekniikkalaji siinä missä nyrkkeilykin. Potilaita ei saa syyllistää vaan heitä pitää auttaa ja ohjata mahdollisemman tehokkaasti. Helsingin kaupungin on panostettava enemmän diabeteshoitajiin, ravitsemusterapeutteihin ja diabetekseen erikoistuneiden lääkärien vakanssien lisäämiseen. 

Oikean hoidon oppiminen jää hoidettavan itsensä varaan, mutta säästää hänet raskaammilta sairauksilta, joka tulee kalliiksi kaupungille ja on raskas kokemus potilaalle itselleen. Normaaliin elämään kiinni pääseminen sairaudesta huolimatta on mahdollinen ja tavoiteltava asia. Tosiasia on kuitenkin se, että sairaus ja sen hoito kestävät elämän loppuun asti.

Avainsanat: diabetes, kansansairaus,


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini