Onneksi emme päässeet turvallisuusneuvostoon

Share |

Perjantai 19.10.2012 klo 14:35 - Harri Lindell


Suomesta ei tullutkaan turvallisuusneuvoston vaihtuvaa jäsenmaata. Nyt poliitikot kierittelevät tuhkassa ja repivät ihokasta kahtia, hakien mitä ihmeellisimpiä syitä siihen, miksi näin kävi. Oliko syynä kehitysavun vähentäminen vai Suomen ulkomailla sijaitsevien lähetystöjen sulkeminen? Mikä maa petti lupauksensa äänestää Suomen valinnan puolesta? Kukaan ei kysy, oliko loppujen lopuksi sittenkin hyvä asia, kun maamme ei tullutkaan valituksi turvallisuusneuvostoon.

Miksi YK:n turvallisuusneuvoston vaihtuvaksi jäseneksi pääseminen oli meille niin tärkeää? Miksi sen eteen piti kampanjoida yksitoista vuotta? Miksi kampanjointiin piti upottaa hurjia rahasummia ja tuhlata presidenttien, hallitusten ja ulkoministeriön virkamiesten työaikaa?

Lähi-idässä kytee sota, Syyriasta ja Egyptistä puhumattakaan. Kiina kalistelee sapelia Japanin kanssa eräiden saarien omistuksesta. Hongkong varustautuu Yhdysvaltain avulla kovaa vauhtia ja voi jonakin päivänä julistautua itsenäiseksi, jolloin Kiinan mielipide kapinoivasta maakunnasta voi konkretisoitua sotilaalliseksi konfliktiksi.

Lisäksi Suomen kehitysyhteistyökustannukset olisivat jäsenyyden myötä lisääntyneet merkittävästi. Osa Euroopan maista on pahoissa velkaongelmissa ja joutunut sen johdosta vähentämään omaa osuuttaan kehitysyhteistyömäärärahoissa. Suomen osuus tulee nousemaan tämän vuoksi ilman jäsenyyttäkin.

Vaikeita asioita on liian paljon. Pitää ottaa huomioon vanha sanonta: kun toiseen suuntaan kumarrat, niin vastakkaiseen suuntaan pyllistät.

Faktat pitää ottaa huomioon

Ei olisi Suomen edun mukaista olla turvallisuusneuvostossa päättämässä koko maailman asioista, olemmehan vain noin viiden miljoonan asukkaan pieni maa, jonka on parempi pysytellä niin suurvaltapolitiikan kuin pienempien kahakoidenkin ulkopuolella.

Suomi on historiansa aikana myös kieltäytynyt turvallisuusneuvoston paikasta kun sitä meille on tarjottu. Onneksi emme tällä kertaa päässeet sinne, vaikka kovasti halusimme tuuliselle ja kuumalle paikalle. Pommimiehet voivat jatkossakin kiertää suomalaiset kohteet, kun kiistamaat eivät muista piskuisen Suomen olemassaoloa lainkaan. Meillä riittää tarpeeksi murehtimista itänaapurissamme Venäjässä, jonka kanssa meillä on toista tuhatta kilometriä yhteistä rajaa, halusimmepa me sitä tai emme.

Harri Lindell

 

Avainsanat: turvalllisuusneuvosto, jäsenmaa, kehitysapu, lähetystö, yk, kehitysyhteistyö, perussuomalainen, perussuomalaiset, kunnallisvaalit, lähi-itä


Kommentit

22.10.2012 12:15  Liisa

Amen. Meitä oli paljon, jotka rukoilimme,
että emme pääsisi turvallisuusneuvostoon
kurittamaan Israelia.


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini