Uskonnollinen rakennemuutos ravistelee yhteiskuntaa

Share |

Tiistai 4.4.2017 klo 20:43 - Harri Lindell


Joka neljäs suomalainen ei kuulu mihinkään uskonnolliseen yhdyskuntaan. Tämä luku on hätkähdyttävä ja pistää kristinuskoa kannattavan hiljaiseksi. Uskonnottomien osuus kasvaa yhä kiihtyvällä vauhtia. Vuonna 2006 kasvoi uskonnottomien osuus peräti 10 %, tätä ennen kokonaisen vuosikymmenen aikana kasvu oli vain 3 %.

Tilastollisesti siis kirkosta eronnutta sanotaan uskonnottomaksi. Uskonnottomuus ei kuitenkaan aina tarkoita samaa kuin ateismi, vaan käytännössä kirkkoon kuulumatonkin voi olla hyvin harras ihminen, jonka arvomaailma on vankasti kohdallaan.

Parin vuoden takaisen tutkimuksen mukaan myös noin viidennes väestöstä pitää itseään henkisenä mutta ei uskonnollisena, neljännes uskonnollisena.

Kun tarkastellaan yleisellä tasolla ihmisten muuttuneita käsityksiä uskontoa kohtaan, yksilökeskeinen, maallistunut suuntaus saa ihmiset hakeutumaan kohti muita kuin kirkon oppeja. Kirkon itselleen vieraaksi kokevat etsivät vastauksia uushenkisyydestä mieluummin kuin uskonnollisuudesta.

Mikä selittää tämän nykyajan ilmiön? Johtuuko se siitä, että lapsia kastetaan yhä vähemmän, vai onko ilmiö laitettava kirkosta eroamisen syyksi? Vaikuttaako asiaan yhä lisääntyvä maahanmuutto, jonka myötä Suomeen on tullut virtauksia muista uskonnoista? Onko sittenkin juuri tämä uushenkisyys vienyt kiinnostuksen hengellisyyttä kohtaan?

Uskonnottomuutta ei käsitellä julkisuudessa oikein

Julkisuudessa ei uskonnottomuutta silti käsitellä oikealla tavalla, vaan kirkosta ja sen tilastoista käsin. Uutisointi on silloin yksipuolista ja tilastollinen ”uskonnottomuus” nähdään vain kielteisenä asiana. Jokainen kirkosta eronnut näkyy tietenkin menetyksenä kirkon jäsenmäärässä. Tätä ilmiötä mediassa käsitellään lähinnä vain uskonnottomuutena eikä pohdita syitä ja seurauksia.

Kirkon jäsenmäärään vaikuttaa myös syntyvyys ja sitä kautta kastettujen lasten määrä. Syntyvyys on maassamme pikemminkin laskussa, vaikka kokonaisväkiluku kasvaa. Kasvu on lähinnä rajojen ulkopuolisen muuton ansiota. Maassamme on lainsäädännön kautta varmistettu kaikille uskonnonvapaus, mikä on mielestäni hyvä asia, vaikka itse olenkin kristitty. Maahanmuutto ei ole aina kielteistä, josta hyvänä esimerkkinä voidaan mainita katolinen kirkko, johon kuuluu nyt noin 15 000 jäsentä, kun tämä luku oli 2000-luvun alussa vain puolet tästä.

Perinteinen luterilainen uskontomme on kuitenkin tilastoista ja spekuloinnista huolimatta hyvin monitahoisen rakennemuutoksen kourissa, jossa sen perustukset punnitaan ja ravistellaan


Harri Lindell
Kaupunginvaltuutettu Helsinki
Terve Helsinki -listan
Pormestari/kunnallisvaaliehdokas

Avainsanat: uskonto, uskonnottomuus, kirkko, luterilainen, katolinen, uskonnollinen, Harri Lindell, pormestariehdokas, kunnallisvaaliehdokas, 600


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini