Leivän hinnan jakautuminen on vinoutunutta

Lauantai 26.3.2016 - Harri Lindell

Suomalaisen maataloustuottajan osuus leivän hinnasta on vaivaiset 4 prosenttia. Jokin on pahasti silloin pielessä. Teollisuuden osuus leivän hinnasta on 54 prosenttia ja kaupan osuus 30 prosentin luokkaa. Miten on mahdollista, että leivän tuotantoketjussa suurimman työn tekevä maanviljelijä saa omasta raaka-aineestaan vähiten? Luulisi siinä kotimaisen maanviljelijän olevan itsekunnioituksen huipulla, kun hänen työtään arvostetaan näin paljon. Tavallisen kotimaisen ruokaviljan viljely on Suomessa toivottoman huonolla tolalla. Elämmekö sellaisessa keskusliikkeiden valtakunnassa, jossa ne pystyvät määrittelemään täysin tuottajahinnat ilman mitään omantunnon tuskia? 

Onko kysymys laittomasta kartellista?

Leipä maksaa kuluttajalle kaupassa n. 3-4 euroa kilo. Kauppaketjut ja teollisuus hyötyvät eniten prosessissa, joka alkaa viljan viljelystä ja päättyy leipänä kaupan hyllyltä kuluttajan aamiaispöytään. Tämän epätasapainon pystyy ymmärtämään ilman korkeaa koulutusta. Varsinkin kun leivässä on noin kolmannes sen painosta puhdasta vettä ja tehtaan omasta kaivosta sitä pumpataan lähes olemattomalla hinnalla. Pitävätkö teollisuus ja kauppaketjut itse leivän ostohinnan korkealla Suomessa, jos he pystyvät sanelemaan tuottaja- ja kuluttajahinnat markkinoilla? Kysynkin onko tämä laitonta kartellia, jonka laskun maksamme me tavalliset leipää syövät kuluttajat?

Reikiä lisää vyöhön kriisin kohdatessa

Näillä tuottajahinnoilla tapamme oman viljatuotannon kokonaan ja se siirtyy niihin etelän maihin, joissa saadaan vuodessa kaksi tai kolme satoa ja tietenkin edullisemmin kustannuksin kuin Suomessa. Emme ota huomioon Suomen omavaraisuutta, joka huoltovarmuuden loppuessa tulee suomalaiselle yhteiskunnalle todella kalliiksi. Leipää haluavat edelleen syötäväksi tehdastyöläiset siinä kuin kauppaketjujen omistajatkin, mutta mitä teemme siinä tilanteessa kriisin kohdatessa, kun viljaa ei enää jostakin syystä tule sieltä halvasta etelän viljantuottajamaasta? ”Lisää reikiä vyöhön” on valitettavasti tuolloin oikea vastaus.

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: maatalous, leipä, teollisuus, tuotantoketju, ruokavilja, tuottajahinta

Suomalainen turisti on rikas Puolassa

Torstai 27.6.2013 - Harri Lindell

_mg_9926-copy.gif

Eläminen Puolassa on suomalaiselle turistille noin neljä kertaa edullisempaa kuin Suomessa. Taksi lähtee liikkeelle kolmella eurolla ja parinkymmenen kilometrin matka maksaa noin 25 euroa. Särkylääkkeet ja vitamiinit maksavat vain kymmenesosan siitä kuin Suomessa. Bensa on sen sijaan erittäin kallista suhteessa palkkatasoon.  Pala herkullista juustokakkua kaksi kahvia ja pari pientä punaviiniä, kiitos. Puolalaisen kahvilan hinnalla Suomesta saisi vain kupin kahvia. 

Alkoholia voi ostaa Puolassa myös ruokakaupoista muutamalla eurolla pullo, jopa suomalainen alkoholimerkki on täältä ostettaessa huomattavasti edullisempaa kuin kotimaassamme. Suomessahan vallitsee laillistettu ryöstämisen, jota sanotaan verotukseksi.  Gdanski on turistiystävällinen, siisti ja turvallinen matkailukohde hyvästä ruuasta pitävälle tai nähtävyyksiä hakevalle. Turisteille on tarjolla kauniita museoita, tämä on kirkkojen ja meripihkakorujen kaupunki.

Harri Lindell

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Puola, edullinen, hinta, perussuomalainen, Harri Lindell