Talousarviokeskustelua

Lauantai 15.2.2014 - Harri Lindell

Helsingin kaupungin talousarviosta on luettavissa synkkiä lukuja, jotka mielestäni realisoituvat kuluvan vuoden ja tulevien vuosien aikana.

Työttömyys jatkaa kasvuaan Helsingissä ja erityisesti pitkäaikaistyöttömyys tulee lisääntymään, jonka seurauksena kaupungin kulut nousevat entisestään ihmisten pudotessa peruspäivärahan piiriin.

Sosiaali- ja terveysmenojen kasvu on lisääntynyt ja tulee lisääntymään tulevina vuosina edelleen. Valitettavaa, vaikka asia olisi ollut mahdollista hoitaa paremmin päättäjien oikeilla toimenpiteillä.  Pahoinvointi lisääntyy ja ihmisten eriarvoistumista jakava kuilu levenee levenemistään. Työllistämiseen olisi panostettava entistä enemmän kaupungin toimesta ja luotava pysyviä työpaikkoja. Työllistämällä luomme hyvinvointia ja turvallisuutta. Ihmiset haluavat ansaita elantonsa työtä tekemällä eikä tukien varassa byrokratian rattaissa oleilemalla.

Tämän kaup. valtuuston ensimmäisessä puheessa vuonna 2012 varoittelin valtion kolmen AAA-luottoluokituksen putoamisesta, joka toisi helsinkiläisille kielteisiä taloudellisia muutoksia valtion apuihin. Muistutin tuolloin, että tämä myös vaikuttaisi kaupungin lainojen korkojen nousuun. Lainaraha tulee maksamaan kaupungille entistä enemmän luottoluokituksen pudotessa. Silloin vuonna 2012 puhettani ei otettu vakavasti, eikä myöskään valtuustoryhmien välisissä budjettineuvotteluissa viime vuonna, 2013. Olisi pitänyt. Nyt maamme talousnerot varoittelevat samasta asiasta. Odotamme vain kauhulla mitä tuleman pitää kuntasektorilla.                             

Olemme tilanteessa, jossa maamme hallitus tekee riittämättömästi korjausliikkeitä maamme kuntarakenteisiin. Olemme tilanteessa, jossa tulevien EU- ja eduskuntavaalien läheisyys estää tarpeelliset, vaikkakin kipeät ratkaisut niin kuntataloudessa kuin valtiontaloudessa.

Samaa silottelulinjaa jatkavat myös täällä Helsingin kuntataloudessa hallituspuolueiden edustajat. Tämä linja on luettavissa selkeästi talousarvioehdotuksen rivien välistä ja takaa.

Guggenheim-keskustelu tuntuu olevan näille tahoille tärkeämpi omassa järjettömyydessään. Samaan aikaan ihmiset painiskelevat kaupungissamme jokapäiväisen leipänsä saamiseksi tavalla tai toisella. Rahaa tuntuu olevan yllin kyllin kerskainvestointeihin, kuten suuriin rakennushankkeisiin.

Elämme velaksi ja tämä pitäisi muistaa, kun kaupungissamme tehdään suuria hankintapäätöksiä. Velkaantuminen on saatava pysäytettyä, nykyinen linja on kestämätön.

Keskushallinnon byrokratian paisuminen on pysäytettävä. Emme tarvitse byrokratiaa lisää vaan tarvitsemme lisää kentällä työtä tekeviä käsiä. Käsiä jotka auttavat sairasta vanhusta ja lasta pukemaan, syömään ja peseytymään. Kokouksissa istumalla nämä asiat eivät hoidu, hienoja suunnitelmia ja raportteja tehtäessä itse ihminen unohtuu. Ihminen, joka odottaa sänkyynsä sidottuna vaipanvaihtajaa, ihminen joka haluaisi joskus päästä ulos raittiiseen ilmaan.

Diabeteshoitajien puute kaupungissa on myös suurta välinpitämättömyyttä, joka kostautuu lisääntyvänä terveysmenojen kasvuna ja sairauspoissaoloina.  Menneiden budjettineuvotteluiden saavutuksena Perussuomalaiset saivat yhden tavoitteistaan lähemmäksi maalia. Sosiaalilautakunta tekee asiasta selvitystä, jossa verrataan muiden kaupunkien tapaa hoitaa diabetespotilaitaan. Puhetta ja selvityksiä osataan kyllä tehdä byrokratian rattaissa, mutta todellisia, oikeita päätöksiä ei niinkään. Toivottavasti saamme tulevaisuudessa jokaista alkavaa 10.000 asukasta kohden yhden diabeteshoitajan.

Helsingin vuokra-asuntotilanne on surkea, minkä johdosta asuntojen vuokrahinnat ovat nousseet sietämättömälle tasolle, uusien asuntojen hinnoista puhumattakaan. Kaupunki asetti tavoitteeksi 5.500 asunnon vuosituotannon, josta olemme jääneet roimasti jälkeen. Tulevassa talousarviossa olisi huomioitava rakentamista elvyttävillä toimilla kohtuuhintaisen asuntotuotannon lisäämiseen. Asuntojen kalleus on jo esteenä yrityksille palkata lisää työvoimaa. Uskallan väittää, että tämän seurauksena menetämme kipeästi kaipaamiamme verotuloja usean miljoonan verran vuositasolla. Yritykset eivät voi tällä hetkellä tarpeeksi investoida Helsinkiin, koska kohtuuhintaisia asuntoja ei ole riittävästi heidän työntekijöilleen.

Liian moni kaupungissamme on kokonaan asuntoa vailla. Kodittomien ja vähävaraisten määrän huomaa konkreettisesti, kun menee aamuvarhaisella Lahja ja Veikko Hurstin laupeudentyön leipäjonoon. Jonot ovat kasvaneet vuosi vuodelta. Tämä on viesti, jota kannattaisi kuunnella talousarvioesitystä tehtäessä herkemmällä korvalla. Olemme jättäneet osan helsinkiläisistä heitteille. Monen päättäjän silmät ovat sokeutuneet toisten hädältä, kun oma vatsa on täynnä.

Olemme niitä rikkaita miehiä, joiden pöydältä putoaa vain murusia köyhän kodittoman ihmisen suuhun. Kodittomien ja vähävaraisten asiat pitää laittaa kuntoon. Talousarviossa on huomioitava enemmän oman maan kansalaisia kuin muualta Suomeen muuttavien maahanmuuttajien tarpeita. Hoidetaan oman kaupungin ihmisten asiat ensin kuntoon.

Harri Lindell

 

Uudenmaan maakuntavaltuutettu,

Helsingin kaupunginvaltuutettu,

Perussuomalaisten valtuustoryhmän puheenjohtaja

ja rakennuslautakunnan jäsen

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: vuokra-asunnot, asunnoton, velka, Helsinki, talousarvio, sosiaali- ja terveysmenot, valtuusto, perussuomalainen, perussuomalaiset, Harri Lindell,

Koolla ei ole väliä

Lauantai 20.10.2012 klo 18:00 - Harri Lindell

Pohjoismainen hyvinvointimalli pitää jatkossakin säilyttää. Valtio velkaantuu vuositasolla seitsemän miljardin ja kunnat yhden miljardin vauhdilla. Velanotto on hurjaa touhua, mutta joskus velka täytyy kuitenkin maksaa takaisin. Holtiton ja väärin kohdistuva velanotto on kunnissa lopetettava.

Pienet maaseutukunnat voivat saada valtiolta apua jopa 70 prosenttia budjetistaan. Nämä kunnat voivat hyvin vaikka ovatkin kooltaan pieniä. Valtionosuudet on tarkoitettu peruspalveluiden tuottamiseen, mutta noissa 70 prosentin kunnissa siitä liikenee muuallekin. Suuret tuet johtuvat tukimuotojen päällekkäisyyksistä. Kuntien keskimääräinen valtionosuus on parisenkymmentä prosenttia kunnan budjetista. Joskus pieni kuntamalli voi olla parempi kuin suurkuntamalli.

Kasvavat keskuksien kehyskunnat ovat hyvässä asemassa verrattuna itse keskuskuntaan, johon muuttavat vähemmän ansaitsevat ihmiset ympäri Suomea, jotka valitettavasti joutuvat nykyisin vielä usein työttömiksi. Maahanmuuttajat ja pakolaisstatuksella tulevat ihmiset hakeutuvat myös usein kasvukeskusten ydinkuntiin. Palveluiden tarve ja kysyntä lisääntyy ja kuntatalous alkaa yskiä yhä kasvavien kustannusten yllättäessä.

Tästä on jo nähty varoittavia esimerkkejä Helsingin, Turun, Oulun, ja Tampereen kasvukeskuskaupungeissa. Asiaan pitää puuttua jo ongelman alkuvaiheessa, ettei tauti vie koko kaupunkia valtion selvitysmiehen vastaanotolle.

 

Harri Lindell

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: pohjoismainen, hyvinvointi, valtio, velka, maaseutukunnat, budjetti, tukimuodot, kehyskunnat, suomi, maahanmuuttajat, helsinki, turku, oulu, tampere, poliittinen, politiikka, perussuomalainen, perussuomalaiset, kunnallisvaalit

Molokin kita ei niellytkään Norjaa

Tiistai 25.9.2012 klo 6:00 - Harri Lindell

Ei eurossa ja EU:ssa oleminen ole mikään suuri autuus. Meitä pelotellaan vieläkin, vaikka Suomi on jo kuilun partaalla omine velkoineen joka kasvaa vuosi vuodelta. Väitetään, että vetäytyminen eurosta tietäisi Suomen putoamista Länsi-Euroopasta ”epävarmuuteen”, olotilaan, jossa vaikutusmahdollisuutemme omaan kohtaloomme heikkenisivät olennaisesti.

Lue lisää »

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: EU, euro, velka, Norja, maksumies, valuutta

Takin helmat tulessa pimeään kuiluun

Maanantai 24.9.2012 klo 6:00 - Harri Lindell

Mielestäni eurosta irtaantuminen ei olisi teknisesti liian hankalaa. Vaikka se olisi kallis ratkaisu, siihen pitää silti ryhtyä, mitä pikemmin sen parempi – ja edullisempi. Eron lopullinen vaikutus selviäisi vasta vuosien kuluttua, myönteisellä tavalla, näin uskon. Selvitystyö eurosta eroamisen miinuksista ja plussista olisi aloitettava heti. Asiasta voitaisiin myös järjestää sitova kansanäänestys selvitystyön jälkeen.

Lue lisää »

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: euro, velkakuilu, perustuslaki, demokratia, sijoittaja