Pitämäni Helsingin Kaupunginvaltuustoryhmän puhe

Torstai 31.1.2013 klo 14:27 - Harri Lindell

Helsingin Perussuomalaiset eivät näe metropoliasiaa suurena mörkönä, jota pitää suoralta kädeltä vastustaa. Emme tyrmää ehdotusta näiden saatujen tietojen perusteella, mutta emme myöskään liputa oikopäätä asian puolesta. 

Asia on meille hyvin tärkeä, teemmehän päätöksen jolla on vaikutusta kaikille helsinkiläisille pitkälle tulevaisuuteen. Asia on kokonaisuudessaan todella iso, ja on olemassa eri vaihtoehtoja, millä tavalla metropolialueen kaupunkien yhteistyö eri osa-alueilla toteutettaisiin.  Asiaan täytyy paneutua perusteellisesti eikä päätöksiä tehdä tunteen perusteella. Faktat puhukoon puolestaan, on Perussuomalaisten lähtökohta päätöstä tehtäessä.

Helsinkiläisinä luottamushenkilöinä pitää mielestämme huolehtia helsinkiläisten etujen säilymisestä. Onhan Helsinki koko metropolialueen veturi kokonsa ja pääkaupunkiasemansa vuoksi.

Muiden kaupunkien velkojen maksumiehiksi emme suostu emmekä olemaan toissijainen toimia metropoliyhteistyössä.

Yhteistyötä lisäämällä eri sektoreille, kuten esim. maankaavoitus- ja tonttipolitiikalla ympäristökuntien kanssa voidaan saavuttaa tehokkuuden lisääntymistä ja päällekkäisyyksien purkamista. Tämä tuo myös kaivattuja säästöjä kaikille metropolialueen kunnille. Vallitseehan Helsingissä valtava asuntopula, jonka seurauksena vuokra- ja omistusasuntojen hinnat ovat kaupungissamme karanneet pilviin. Keskiverto helsinkiläinen tienaa 1,2-kertaisesti muuhun maahan verrattuna, mutta asuntojen hinnat ovat kuitenkin kaksinkertaiset muuhun maahan verrattuna. Toivottavasti metropoliselvitys toisi ratkaisun tähän seikkaan.

Emme sulje pois myöskään mahdollisuutta järjestää neuvoantavaa kansanäänestystä. Äänestys voitaisiin järjestää kaupungissamme, kun riittävät faktat ovat esillä kansalaisten punnittavana. Kyllä kansa tietää on myös vuonna 2013 toimiva viisaus, jota kannattaa kuunnella herkällä korvalla.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: perussuomalaiset, metropoli, luottamushenkilö, yhteistyö, maakaavoitus, tonttipolitiikka, helsinkiläiset

Onneksi emme päässeet turvallisuusneuvostoon

Perjantai 19.10.2012 klo 14:35 - Harri Lindell

Suomesta ei tullutkaan turvallisuusneuvoston vaihtuvaa jäsenmaata. Nyt poliitikot kierittelevät tuhkassa ja repivät ihokasta kahtia, hakien mitä ihmeellisimpiä syitä siihen, miksi näin kävi. Oliko syynä kehitysavun vähentäminen vai Suomen ulkomailla sijaitsevien lähetystöjen sulkeminen? Mikä maa petti lupauksensa äänestää Suomen valinnan puolesta? Kukaan ei kysy, oliko loppujen lopuksi sittenkin hyvä asia, kun maamme ei tullutkaan valituksi turvallisuusneuvostoon.

Miksi YK:n turvallisuusneuvoston vaihtuvaksi jäseneksi pääseminen oli meille niin tärkeää? Miksi sen eteen piti kampanjoida yksitoista vuotta? Miksi kampanjointiin piti upottaa hurjia rahasummia ja tuhlata presidenttien, hallitusten ja ulkoministeriön virkamiesten työaikaa?

Lähi-idässä kytee sota, Syyriasta ja Egyptistä puhumattakaan. Kiina kalistelee sapelia Japanin kanssa eräiden saarien omistuksesta. Hongkong varustautuu Yhdysvaltain avulla kovaa vauhtia ja voi jonakin päivänä julistautua itsenäiseksi, jolloin Kiinan mielipide kapinoivasta maakunnasta voi konkretisoitua sotilaalliseksi konfliktiksi.

Lisäksi Suomen kehitysyhteistyökustannukset olisivat jäsenyyden myötä lisääntyneet merkittävästi. Osa Euroopan maista on pahoissa velkaongelmissa ja joutunut sen johdosta vähentämään omaa osuuttaan kehitysyhteistyömäärärahoissa. Suomen osuus tulee nousemaan tämän vuoksi ilman jäsenyyttäkin.

Vaikeita asioita on liian paljon. Pitää ottaa huomioon vanha sanonta: kun toiseen suuntaan kumarrat, niin vastakkaiseen suuntaan pyllistät.

Faktat pitää ottaa huomioon

Ei olisi Suomen edun mukaista olla turvallisuusneuvostossa päättämässä koko maailman asioista, olemmehan vain noin viiden miljoonan asukkaan pieni maa, jonka on parempi pysytellä niin suurvaltapolitiikan kuin pienempien kahakoidenkin ulkopuolella.

Suomi on historiansa aikana myös kieltäytynyt turvallisuusneuvoston paikasta kun sitä meille on tarjottu. Onneksi emme tällä kertaa päässeet sinne, vaikka kovasti halusimme tuuliselle ja kuumalle paikalle. Pommimiehet voivat jatkossakin kiertää suomalaiset kohteet, kun kiistamaat eivät muista piskuisen Suomen olemassaoloa lainkaan. Meillä riittää tarpeeksi murehtimista itänaapurissamme Venäjässä, jonka kanssa meillä on toista tuhatta kilometriä yhteistä rajaa, halusimmepa me sitä tai emme.

Harri Lindell

 

1 kommentti . Avainsanat: turvalllisuusneuvosto, jäsenmaa, kehitysapu, lähetystö, yk, kehitysyhteistyö, perussuomalainen, perussuomalaiset, kunnallisvaalit, lähi-itä